Mitä ”hyvinvointi” tarkoittaa?
Usein termiä ”yhteinen hyvä” pidetään ”hyvinvoinnin” synonyyminä. Mutta mitä hyvinvointi on? Hyvinvointitutkimuksen juuret ovat antiikin Kreikassa, jossa Aristoteleen kaltaiset filosofit keskittyivät siihen, miten ”hyvä elämä” saavutetaan. Siitä lähtien hyvän elämän etsiminen on ollut eri tieteenalojen jatkuvasti käsittelemä aihe. Nykyään esimerkiksi psykologian, taloustieteen ja yhteiskuntatieteiden aloilla tutkimus käsittelee hyvinvointia elämän biologisten, henkilökohtaisten, institutionaalisten, kulttuuristen ja globaalien ulottuvuuksien sekä suhdeulottuvuuksien osalta. Nämä ulottuvuudet kattavat muun muassa sellaisia tekijöitä kuin fyysinen ja henkinen elinvoima, sosiaalinen tyytyväisyys sekä tunne henkilökohtaisesta saavutuksesta ja täyttymyksestä.
Hyvinvointitutkimukset voidaan jakaa kolmeen pääalatyyppiin:
- Subjektiiviset teoriat. Subjektiivisissa teorioissa keskitytään esimerkiksi siihen, miltä ihmisistä tuntuu, kun he elävät arkeaan, tai miten henkilö arvioi elämäänsä. Kuvausten mukaan tällainen psykologinen hyvinvointi koetaan usein korkeaksi elämäntyytyväisyyden tasoksi, korkeiksi miellyttävien tunteiden ja mielialojen tasoiksi sekä alhaisiksi negatiivisten tunteiden ja mielialojen tasoiksi.
- Eudaimonistiset teoriat. Eudaimonistisissa teorioissa hyvinvointia pidetään ensisijaisesti myönteisten tavoitteiden tavoittelun tuloksena. Eudaimonistinen näkökulma erottaa hyvinvoinnin halun tyydyttämisestä. Eudaimonististen teorioiden mukaan hyvinvointia ja subjektiivista onnellisuutta ei pidä rinnastaa, koska subjektiivisen onnellisuuden taustalla olevat mielihyvää tuottavat tulokset eivät välttämättä edistä hyvinvointia. Sen sijaan hyvinvoinnin voidaan katsoa edellyttävän muun muassa autonomiaa, ympäristön hallintaa, henkilökohtaista kasvua, myönteisiä ihmissuhteita, elämän tarkoituksellisuutta ja itsensä hyväksymistä. Nämä ulottuvuudet kuvaavat hyvinvointia myönteisenä kokonaisarviona itsestä, eletyn elämän hyväksymisenä, yksilöllisten taitojen hyväksymisenä yhteisön jäsenenä, uskomuksena siitä, että oma elämä on merkityksellistä, ja itsemääräämisoikeuden tunteena.
- Sosiaaliset teoriat. Sosiaalisissa teorioissa hyvinvointia tarkastellaan sosiaalisten tekijöiden näkökulmasta, kuten sosiaalisen integraation, sosiaalisen osallistumisen, sosiaalisen koherenssin ja sosiaalisen hyväksynnän osalta. Hyvinvointi riippuu siitä, kuinka hyvin yksilö toimii sosiaalisessa ympäristössään.
Nykyään monissa hyvinvointia koskevissa lähestymistavoissa yhdistetään kaikkien näiden teorioiden elementtejä. Hyvinvointi nähdään monimutkaisena yhdistelmänä psykologisia, sosiaalisia ja fyysisiä näkökohtia, ja siinä otetaan huomioon kokonaiselämänlaatu.
The World Happiness Reportin kaltaiset tutkimukset tarjoavat esimerkkejä tästä hyvinvointia koskevasta kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta. Raportti on Yhdistyneiden kansakuntien Sustainable Development Solutions Networkin vuosittainen julkaisu. Se sisältää artikkeleita ja kansallisen onnellisuuden paremmuusjärjestyksen, joka perustuu vastaajien omiin arvioihin elämästään. Raportissa myös verrataan näitä arvioita erilaisiin elämään vaikuttaviin tekijöihin. (Maaliskuuhun 2020 mennessä Suomi oli sijoittunut kolme kertaa peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi.)
Lisäksi tutkijat kehittävät jatkuvasti uusia hyvinvointia koskevia lähestymistapoja. Esimerkiksi big dataa hyödynnetään nykyään hyvinvointitutkimuksessa monin tavoin. Nykymenetelmiin kuuluvat demografisten ja sosioekonomisten tietojen kehittyneemmän analyysin lisäksi esimerkiksi tekstinlouhintatyökalujen hyödyntäminen kaikkien kirjallisten asiakirjojen, kuten Twitter-syötteiden, Facebook-julkaisujen tai muiden sosiaalisen median tietojen, yhteydessä sekä digitaalisten jalanjälkien ja jopa kasvonpiirteiden analysointi.