Edellisessä osassa esitetyistä ongelmista huolimatta utilitarismin periaatteet voivat auttaa meitä pohtimaan tekojemme välittömiä ja välillisempiä seurauksia. On muistettava, että tosielämässä ”yhteisen hyvän” määritteleminen edellyttää tarkastelua monenlaisista näkökulmista.

Yhteistä hyvää koskeva lähestymistapa edellyttää, että kaikilla on mahdollisuus hyötyä tekoälystä. Onkin tärkeää varmistaa, että tekoälyn mahdolliset hyödyt eivät kerry epäoikeudenmukaisesti ja että ne ovat mahdollisimman monen saatavilla. Tekoälyn tulisi myös olla arvojen, tavoitteiden ja normien mukaista ja kunnioittaa riittävästi kulttuurista ja yksilöllistä monimuotoisuutta.

Yhteinen hyvä ei ole yksikkömuotoista – se on monikkomuotoista. Sen yhteisön sosiaalisten ja moraalisten normien tunnistaminen, jossa tekoälyä aiotaan käyttää, on näin ollen pakollista. Tämä on ainoa tapa saattaa tekoälyn mahdollisesti merkittäviä ja monipuolisia hyötyjä yhteiskuntaan ja edistää muun muassa kaikkien parempaa hyvinvointia.