Teknologiaan liittyvät eettiset näkökohdat eivät ole uusi kysymys. Pikemminkin kysymys on esitetty hyvin samanlaisessa muodossa monien teknologisten edistysaskelten yhteydessä. Näiden kysymysten historiallista jatkuvuutta kuvaa esimerkiksi se, että sosiologi Langdon Winner kirjoitti vuonna 1990 julkaistussa insinöörien ammattietiikkaa käsittelevässä esseessään ”Engineering Ethics and Political Imagination”, että eettisissä keskusteluissa ongelmana on se, että keskitytään erittäin hypoteettisiin ja rajattuihin ”huolestuttaviin tapauksiin” – kyseenalaistamatta koko alan laajempia vastuita. Tämä kysymys on samanlainen kuin tekoälyn etiikassa nyt 30 vuotta myöhemmin käsiteltävät kysymykset.

Vaikka ongelmat eivät välttämättä ole uusia, nykyinen tekoälyn etiikkaa koskeva hanke herättää paljon enemmän yleistä kiinnostusta ja keskusteluun osallistuu laajemmin sidosryhmiä kuin aiemmin insinöörien ammattietiikkaa koskeviin keskusteluihin. Useammat opettelevat tekoälyn etiikkaa, ja monet toivovat voivansa toteuttaa tekoälyn etiikkaa työssään jollakin tavalla. Lisäksi monet yritykset, yhteisöt, valtiot ja yksilöt ovat kiinnostuneita lopputuloksista. Tämän uuden kiinnostuksen aallon vuoksi eettisten ohjeiden julkaisemisesta on tullut tyypillinen tapa toteuttaa etiikkaa.

Jotta tekoälyä koskevat eettiset ohjeet voidaan käsitteellistää performatiivisiksi teksteiksi, on tarkasteltava ohjeiden eettistä sisältöä ja sitä, mitä teksti tekee viestintätekona. Tätä varten on pohdittava, kuka tekstin on kirjoittanut ja kenelle teksti on tarkoitettu. Myös se, missä teksti julkaistaan ja keihin muihin kirjoittajiin ja toimijoihin siinä viitataan, vaikuttaa siihen, millaisia päämääriä tekstillä saavutetaan. Sosiologit ovat tutkineet eettisten ohjeiden performatiivisuutta ja havainneet, että niiden avulla luodaan ja hallitaan odotuksia tekoälytalouden eri sidosryhmien keskuudessa.

Tarkastellaanpa kolmea tapaa, joilla ohjeet toteuttavat nämä toiminnot:

Jotkut kirjoittajat ovat esittäneet, että yritysten käyttämä eettinen kieli on viestintästrategia, jolla tuetaan itsesääntelyä (Wagner 2018). Eettisten ohjeiden julkaisemisella annetaan ymmärtää, että vahva moraalinen pohdinta on liiketoimintakäytäntöjen keskiössä, mikä tekee alan sääntelystä tarpeetonta. Miksi liiketoimintaamme pitäisi rajoittaa, kun olemme jo niin eettisiä? Vaikka yksityisillä yrityksillä on suurempi motiivi käyttää tätä viestintästrategiaa, myös kansalliset eettiset ohjeet kuvastavat sitä, että eettisen harkinnan, sääntelyn ja markkinalähtöisen innovoinnin välillä on jännitteitä. Näissä ohjeissa etiikka käsitetään arvoksi, joka on tasapainotettava järkevästi talouskasvun ja muiden kilpailevien arvojen kanssa.

Yksi tekoälytalouden keskeisimmistä jännitteistä liittyy tasapainoiluun hankkeiden toteuttamisen ja innovoinnin vapauden sekä sääntelyn avulla tapahtuvan haittojen ehkäisemisen ja korjaamisen tarpeen välillä. Se, miten jännitteet poistetaan, vaikuttaa epäilemättä merkittävästi tekoälyn parissa työskenteleviin yrityksiin, joten kyse on kaikkea muuta kuin abstraktista kysymyksestä. Sääntelyä ja sääntelyn purkamista koskevaa keskustelua ei käydä ainoastaan tekoälyn etiikkaan liittyvissä viestintäkäytännöissä vaan myös oikeudenmukaista tekoälyä koskevan tieteellisen tutkimuksen sisällöissä. Esimerkiksi tietojenkäsittelytieteilijä Michael Kearns esittää, että algoritmien oikeudenmukaisuuden ja yksityisyydensuojan tekniset edistysaskeleet olisivat vastaus sääntelyä ja sääntelyn purkamista koskevaan keskusteluun.

Jotkut ovat esittäneet, että eettiset ohjeet toimivat vakuutteluna sijoittajille ja suurelle yleisölle (Kerr 2020). Sosiaalisen median aikakaudella uutiset yritysten moraalia koskevista epäilyistä leviävät nopeasti ja voivat muuttaa yrityksen julkisuuskuvaa nopeasti. Eettisten ohjeiden julkaisemisella vakuutellaan, että organisaatio osaa tuottaa eettistä kieltä ja pystyy osallistumaan julkisiin moraalisiin keskusteluihin yleisen huolen rauhoittamiseksi.

Tekoälyä koskevat eettiset ohjeet torjuvat näin siis yrityksiin kohdistuvaa arvostelua ja ylläpitävät niiden julkisuuskuvaa sekä sijoittajien että suuren yleisön keskuudessa. Jos yrityksen nähdään pystyvän hallitsemaan ja ennakoimaan toimittajien, sääntelyviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan esittämää eettisyyttä koskevaa arvostelua, yhtiötä pidetään myös vakaana investointina, joka selviää julkisista keskusteluista, jotka voisivat muuten olla haitallisia sen näkymien kannalta.

Tekoälybuumin myötä syntyy uudenlaista osaamista ja kilpailu tekoälykysymyksen omistajuudesta kasvaa. Tekoälyn sääntelyä koskevissa neuvotteluissa, hallinnon uudistamiseen liittyvien tekoälyhankkeiden luomisessa, tekoälyn toteuttamisessa uusilla aloilla ja uutisissa käytävässä tekoälyn etiikkaa koskevassa julkisessa keskustelussa tarvitaan kaikissa tekoälyä koskevaa asiantuntemusta sekä erityisesti tekoälyn ja yhteiskunnan leikkauskohtia koskevaa asiantuntemusta.

Asiantuntijan asema tuo tietynlaista valtaa. Asiantuntijat tekevät arvioita, antavat oikeutuksen näkökannoille, määrittelevät tilanteita ja asettavat prioriteetteja. Näin ollen tekoälyn etiikan asiantuntijana oleminen antaa jonkin verran sananvaltaa siihen, miltä yhteiskunnan tulevaisuus näyttää.

Asiantuntijuudella on todellista merkitystä vain, jos asiantuntijuus tunnustetaan julkisesti. Kilpajuoksussa johtavaksi tekoälyorganisaatioksi julkaisut ovat yksi tapa varmistaa näkyvyys. Greenen ym. mukaan etiikka ja eettiset säännöt ilmaisevat ja puolustavat sosiaalista asemaa ja asiantuntemusta. Osallistuminen tekoälyn etiikkaa koskevaan keskusteluun julkaisemalla eettisiä ohjeita on siis tapa osoittaa asiantuntemusta, mikä lisää organisaation mahdollisuuksia tulla kutsutuksi mukaan käsittelemään tulevia tekoälykysymyksiä.

Vaikka eettisillä ohjeilla ei kyetä muuttamaan tekoälykäytäntöjä, ohjeet voivat kuitenkin olla hyödyllisiä viestintästrategioina ja toteuttaa muita tehtäviä mukana olevien toimijoiden eduksi. Ohjeet voivat auttaa selvittämään, millaisia periaatteita ja käytäntöjä eettisen tekoälyn tulevaisuudessa tulisi ottaa huomioon. Lisäksi ohjeet pakottavat kysymään, miten monimuotoiset organisaatiot ja yksilöt voivat osallistua oikeudenmukaisemman tekoälytulevaisuuden rakentamiseen omalla tavallaan.